Miten se sunnuntaina tuntuukin, että on väsyneempi kuin perjantaina töiden jälkeen? Kummallista. Täysin hyödytön viikonloppu takana, ihme pätkiä epämääräisiä unia, myös yksi melko lailla uneton yö siinä muiden muassa. Yhdet melko pienet bileet joista kotiin jo yhdentoista aikaan nukkumaan, kun muut alkoivat vasta harkita kaupungille lähtöä. Vanhuus ei tule yksin. Suhdetilannekin on tarpeeksi epämääräinen, että ei se saisi olla syynä siihen, ettei muita ihmisiä enää edes tapaa. Sitä on vain hirveän väsynyt, ja nukkuminen on niin ihanaa.

Tänään sain itseni masennettua sillä, että kirjauduin opinahjon sivuille, ja heti iski aivan kauhee stressi ja lamaannus siitä työmäärästä mikä pitäisi tehdä ja kun ei edes keksi mistä aloittaisi. Ja tuloksena sitten se, ettei aloita oikein mistään. Se olisi ihan hyvä, jos pystyisi pitämään vaikka pari päivää viikossa kouluhommista vapaana niin, ettei YHTÄÄN ajattelisi niitä, ja muina päivinä sitten tekisi vain parhaansa. Mutta nyt sitä miettii ja stressaa joka päivä, ja muutamana päivänä tekee jotain aivan huttua.

Mutta nukkumallahan se väsymys taittuu? Nukkumaan siis.