KYLLÄ olen kateellinen ja katkera kaikille jotka saavat kukkia ja suklaata ja jumalauta edes jonkun toisen keittämää kahvia tänään! KYLLÄ olen varmaankin yksin koska olen kyyninen, pimeän puolen valloittama kyrpiintynyt akka! Ja KYLLÄ, luokseni tulee tänään mies, ja minä tiedän jo nyt, että mitään kukkia tai muutakaan ei ole irtoamassa.

Tällä jätkällä meni kuukausia että se kykeni sanomaan "minäkin tykkään sinusta" joten saan tässä varmaan muutaman vuoden odotella kukkapuskaa saati seurustelusuhdetta. Naimisiin mennään varmaan sitten haudassa, jossa minä stressitasoni (ja ikäni) huomioonottaen olen huomattavasti aikaisemmin.

Koska en ole aivan debiili, tajuan että naisten päivässä nyt ei oikeastaan ole kyse mistään kukista ja suklaasta, vaan naisten aseman parantamisesta ja tyttöjen kouluttamisesta ja maailmanrauhasta. Eikä siitä että saanko minä kukkia. Silti minä haluan kukkia ja suklaata, edes jotain, edes jotain ihan pientä, että joku nyt saakeli edes tunnustaisi että ylipäätään tunnistaa minut naiseksi? Ymmärrän olevani pinnallinen ja ehkä hieman prinsessa, mutta otetaanpa nyt myös lukuun sen, etten ollut millänikään etten saanut joululahjaa (koska oli liian aikaista) en  mitään ystävänpäivänä (en mitään ostanut itsekään, myönnetään, silti salaisesti toivoin) ja nyt en saa mitään myöskään naisten päivänä. Jos en saa onnitteluja pian tulevana syntymäpäivänä, niin katson sen jumalauta eroilmoitukseksi ja siirryn paremmille laidunmaille etsimään uutta uhria! Ei voi olla edes miehelle niin vaikea ymmärtää jonkin pieneen eleen mahdollinen suuri merkitys. 

Kateellinen, katkera, kukaaneirakastaminua, ostanitsesuklaani.

Ärh!