Nyt se testataan. Jäi taakse 30 vuotta kestänyt brunettius, joka jossain vaiheessa kasvua alkoi vaatia jo värjäystä ja juurikasvu oli projekti joka tympi joka ikinen kerta. Kun tukka on muutenkin ohut, se, että juurikasvu on vaaleampi kuin muu pää, saa nupin näyttämään entistä enemmän kaljulta.

Nyt on vaalea pää ja oikein odotan nähdä, kohdellaanko minua eri tavalla, ja onko totta että isotissinen blondi saa aina? Siis kyllähän sitä itseään sai vanhallakin lookilla mutta mitään sen kummempaa ei todellakaan kukaan tullut tarjoamaan. Että niin, olen uhrannut tukkani ja entisen identiteettini sosiaalisen tieteen empiiriselle alttarille. Pitäisi varmaan pitää jonkinlaista päiväkirjaa, jotta tulokset tulisivat selvästi esille. Nääh. Aivan blondiinia ei vielä tullut, kiitos vuosien tummanruskeaksi värjäämisen, latvat eritoten jäivät vielä hömm enemmän vaaleanruskeiksi, semmoisiksi toffeen värisiksi. Tai oransseiksi ne jäivät, mutta kun tarpeeksi olen tötöillyt hopeatuotteiden kanssa, niin alkaa kivasti taittua keltaisesta pois.

Nyt kun vielä saisi murjotuksen pois naamalta, niin saattaisi auttaa asiaa. No, stressiä pitäisi helpottaa kesätyön loppuminen, jää sitten vain yksi työ ja opinnot loppuun suoritettavaksi. Yksi taakka pois harteilta ja ryppy pois otsasta. Ehkä saa sitten taas nukutuksikin.

Laihdutuskuuri on ollut koko ajan päällä pukukoppiepisodista lähtien. Ja on kunnes uskallan uudestaan pukukoppiin, eli ehkä ensi kesänä. Siihen asti ei uusia vaatteita osteta. Tippaakaan en tosin ole laihtunut, joten kuurissa lienee jokin pielessä. Itse asiassa tänä aamuna housut tuntuivat entistä kireämmältä.

Onneksi loppuu kohta palkan ylenmääräinen nostaminen, niin ei ole tuohon kalliiseen läskiruokaan eli salaattiin varaa, vaan voi syödä rauhassa makaronia ja nuudelia. Sitten minusta tulee hoikka, vaalea, iloinen ihminen, eli täysin eri mitä olin aikaisemmin. Eikö niin?