On se vaan niin vaikeata. Aamuaerobiset, tällä hetkellä aivan hirveän vaikeaa. Se hetki, kun kömyää ulos ihanan lämpimän peiton alta kylmään asuntoon, ja aamun ensimmäinen oivallus on, että pitäisi lähteä ulos nälissään vielä kylmempään, niin se tunne on aivan kauhea. Odotan superdieetin alkua kauhulla, nyt olen saanut vielä löysäillä. Ja se alkaa reilun viikon päästä!

Joudun heti alkuun muuttamaan omaa alkamispäivääni maanantaista keskiviikkoon, läksiäisten vuoksi. Sitten ei ole syitä, ei tekosyitä, ei mitään syitä dieetistä ja treeneistä luistamiseen. Kylmä ei ole syy. Nälkä ei ole syy. Sairaus ei ole syy (mutta arvostaisin tosi paljon jos en nyt sairastuisi, kop kop). Luojan kiitos alkoholiakaan ei tarvitse juoda koko aikaan.

Vieläkin pohdin, uskaltaisinko mennä kuntosalille suorittamaan treenit vai en... olisi sikäli hienoa että siellähän saisi suoritettua aerobisia myös. Tosin en tiedä mitään tylsempää kuin juoksumatolla hölköttelyn. Vihoviimeistä hommaa. Ja ulos joudun joka tapauksessa astumaan kun siirrän ruhoni kämpiltä salille ilman autoa, joten eiköhän se sisäaerobisen ainoa lohduttava puoli mene siinä jo pieleen. Tosin minulle ei tekisi pahaa uskaltautua ihmisten ilmoille muutenkin kuin dokaamaan ja töihin. Ei tekisi ollenkaan pahaa.