Olen pahasti kahden vaiheilla. En tiedä, onko tulevasta Superdieetin 6 viikosta tulossa hirveää rääkkiä ja itsensä raahaamista väkisin uusille tasoille ja ehdoin tahdoin mahdollisimman tuskaista, vai onko enemmänkin tarkoitus yrittää selvitä siitä ajasta edes jotakuinkin kunnialla. Tämä kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta aamuherätykset ovat ihan hirveitä, ja aiheuttavat minulle pahoinvoinnin tunneiksi eteenpäin, söin aamupalaa tai en. Uskomatonta kyllä, tätä ongelmaa ei juurikaan ollut työharjoittelun aikana. Viikonloppuyötyö kuitenkin sekoittaa rytmin, jos saan sen viikon aikana jotenkin rakennettua. Lopetin melatoniinin käytön, joten unensaanti on ollut tappista.

Joten, jos annan itselleni armoa aamuheräämisten suhteen dieetin aikana, ja rytmitän syömiseni ja treenini sen aikataulun mukaan, joka minulle luonnostaan muotoutuu, saatan ehkä selvitä dieetistä. Toisaalta, tekisi mieleni yrittää väkisin saada itseni raatamaan vaikka pahaa tekisi. Mutta kauanko se sitten kestäisi? Miten minä semmoisesta voisin saada ohjenuoraa elämäntapoihin loppuiäksi? Mikä järki siinä ylipäätään olisi. Ja missä lukee että aamulenkin tätyy tapahtua klo 7, eikö sen vaikutus ole ihan sama jos se tapahtuu klo 10? Tämänkin päivän perusteella aamun tunnit menevät siihen, että lähinnä yökin ja mietin, olisiko fiksuin ratkaisu syödä vai jättää syömättä, kummalla se huono olo minimoituu. Tietenkin olisi kaunis ajatus, että saisin valoisasta ajasta käytettyä sen vähän mitä on tarjolla, mutta pahaa tekee.

Niin minä taidan tehdä. Tästä lähtien yritän olla huudattamatta herätyskelloa turhan päiten anivarhain, ja teen sen mukaan mikä tuntuu hyvältä (tai edes paremmalta). Näin on mahdollisuus onnistua, enkä vedä itseäni liian tiukalle niin että koko korttitalo romahtaa omaan mahdottomuuteensa. Hyvä.