Kolmas päivä Superdieettiä menossa. Olen tyrinyt kerran jos toisenkin aterioissa, ilmeisesti en osaa lukea enkä laskea. Yritys on kuitenkin ollut olemassa, eli mitään herkkuja tai ylimääräistä en ole sortunut syömään, kyse on ollut ihan rehellisistä virheistä kun olen tavaillut ohjeita.

Aamuaerobiset tuntuvat murhalta. Uskomatonta  mutta totta, yli 30-vuotisen taipaleeni jälkeen minun on edelleen vaikea arvata, minkälainen pukeutuminen olisi passeli tunnin pituiselle kävelylenkille -6 asteiseen ilmaan. Tänään tungin ehkä yhden ylimääräisen paidan liikaa... Olen syönyt tuon aerobisen jälkeen nyt aamupalan, ja olen ihan  pelit seis. 

Pepsi Maxia ostin ihan  vain siksi, että KUN se väistämätön himo johonkin ylimääräiseen sitten tulee, aion turvautua siihen.

Dieetti on henkiseltä kannalta ollut varsin mainio, minulla ei ole aikaa eikä oikein energiaakaan miettiä sitä, että olen yksin ja kurja ja masentunut. Ei vain ehdi. Hirveästi menee aikaa suunnitellessa syömisiä, treenejä ja sitten olisi tämä normaali pienen huushollin pito ja kouluhommat, jotka tosiaan ovat jääneet taas kaiken muun jalkoihin... Tämä on mahtavaa. Oletan, että vireystasot alun uupumuksen jälkeen nousevat, sitten tämä ei vie näin paljoa aikaa päivästä. Minua ei edes kiinnosta ajatella mitään miesasioita, olen vain hemmetin onnellinen kipeine lihaksineni, kun pääsen illalla nukkumaan.

Jottei tulisi vääristynyttä kuvaa siitä että tämä olisi helppoa tai elämä liian mukavaa, ei ole. Treenit ovat rankkoja, ja naama irvessä niitä saa vääntää. Tekisi mieli päästää itsensä helpolla. Aamuaerobiset (jotka saatan suosiolla joskus vaihtaa iltaan..) ovat kamalia. Tekee mieli itkeä kun ajattelen esimerkiksi pizzaa tai lähisnägärin antimia. Ja nyt on vasta kolmas päivä... Vaan kaikesta huolimatta, loppuun asti mennään. Omin neuvoin en hoikistu, en terveellisty, en saa itseäni kuntoon. Nyt minulla on selkeimmät ohjeet maailmassa, sekä liikuntaan että syömiseen. Nyt minä teen tämän, ja tulos on mitä on. En ole asettanut edes tavoitepainoa, minulla ei ole hajuakaan mitä se voisi edes olla! Lähtöpaino oli 68 kg, tuskin koskaan olen painanut enempää. Tärkeintä on saada järki syömisiin ja rutiini liikuntaan.

Ja tietenkin se että näytän jouluna helvetin hyvältä! ;) (Tarkoitus ei myöskään ole näyttää uunnavuonna ryhävalaalta, että järki kädessä myös jouluruokien suhteen sitten :D )