Se joulunalusdieetti kaatui sitten viimeisen viikon sairastumiseen. Vaikka en nyt ruokavalion puolesta levinnyt niin pahasti kuin viimeisin postaus saattaa ehkä antaa ymmärtää, niin dieettiruokavalio ei myöskään pitänyt. Näin tuo kolme pudotettua kiloa jäi saldoksi. Nyt ajatellen, se oli ihan hyvä, ottaen huomioon kuinka sluibailin aerobisesta liikunnasta.

Ei huolta, ne kilot ovat nyt tulleet takaisin, ystäviensä kanssa. En tiedä, missä kohti minulta tässä kevään aikana lähti hallinta täysin, mutta huomasin jokin aika sitten, että totta tosiaan, minulla tuntuu olevan koko ajan sipsipussi käsissä. Sitten voikin lukea nettilehden artikkelin, että sipsi on oikeastaan pahinta mitä voi suuhunsa työntää, tai ehkä hyvänä kakkosena syanidin jälkeen. Mutta jollain ilveellä minulla on nyt miesystävä (jota osaltaan syytän, koska se on syöttänyt minua kuin mitäkin porsasta). Joten nyt sitten uutta hallintaa tähän elämään, sipsit pois, normaalimpaa ruokaa ja enemmän liikuntaa. Peilistä katsoo ällöttävä läski, ja vaikka tilasin jokin aika sitten uuden nahkatakin kokoa L (ja ajattelin tilatessa ett otetaan nyt varmuuden vuoksi tämmöinen reilu) niin se menee juuri ja juuri kiinni. En palauta enkä vaihda sitä, koska jumaliste minä en tästä enää suostu suurentumaan, vaan päinvastoin.

Vaikka minua vähän polttelisi kokeilla jotain toista Jutan dieettiä, niin nyt on elämäntilanne sellainen, etten taida. Kohta alkaa kesätyö, viikonlopputyökin säilyy sen ajan, ja tosiaan tuo uusi ihminen elämässä on vissiinkin huomioitava myös. Ai niin, pitäisi kirjoittaa opinnäytetyö ja suoriutua koulusta ulos. Tiedän itsekin, etten kykene pitämään kiinni dieetistä, en ruokavalion suhteen enkä varsinkaan liikunnan suhteen (vaikka olisihan siellä se simple nykyään, mutta... no, harkitaan). Toki tiukka dieetti olisii takuuvarma konsti jonkinlaiseen painonpudotukseen, mutta ehkä yritän nyt vain pienemmillä muutoksilla. Katsotaan mitä tapahtuu!