Viime viikko oli "treenin" (heittomerkit sen vuoksi, että kukaan itseäänkunnioittava ei niitä oikeiksi treeneiksi kutsuisi) kannalta orientoitumista, eli köpöttelin korttelin ympäri ja kokeilin ett nouseeko jalka ja toimiiko keuhkot ja mietin, kuinka on mahdollista että 70-80 v mummelit ravaavat kepeästi ohitseni kun minä teen kuolemaa. Olen kuitenkin vain reilu kolmekymppinen vielä jotenkin elämänsyrjässä roikkuva viriili nainen, ja mummelit vaan kirmailevat ohi. Papat ei kirmaile, ei, vaan ne ajavat pyörällä! Minä en uskalla! Papat ei pelkää että rengas luiskahtaa lumisella jäätiellä, minä sen sijaan olen täysin varma että kaadun ja kallo halkee.

Eilen sitten piti jo yrittää saada jotain pituuttakin, ja kyllä sitten melkein 4 kilometriä hölköttelinkin menemään, puolivälissä meinasin yrjötä tienvierelle mut onneksi maha oli tyhjä. Kylkipisto iski vasta kotikadulla palatessa, ja kyllä olinkin tyytyväinen itseeni, vaikka jossain takaraivossa takoo tietoisuus siitä että tuossa ei ollut edes puolia tulevan kesän matkasta, ja meinasin yrdätä 2 kilometrin jälkeen. Pitkä on matka vielä...

No tänään sitten otetaan kaikki takaisin koodinimellä "palautuspäivä". Se tarkoittaa sitä, että koska eilinen raivokas puristus painaa vielä jaloissa, minun ei tarvitse mennä tänään juoksemaan sitä uudestaan. Sen sijaan syödä mätystän, koska katson olevani siihen yhden kapisen juoksulenkin perusteella oikeutettu. Ja koska minulla ei ollut mitään muuta hyvää jemmassa, tein joulutorttuja.

Morkkis on jo nyt ja lisää tulee jahka saan syötyä illallisen tässä joskus. Jollain viimeisellä itsekurin riekaleella sain estettyä itseäni ostamasta mitään suklaata tai sipsiä kaupasta, lähinnä siksi, että edellisenkin pussin kuoret ovat vielä tallessa muistutuksena oikein kunnon porsailusta tässä pari päivää sitten. Mutta eiköhän joulutortut paikkaa puutosta hyvin. Tosin luumumönjä näytti vähän jännältä, onhan se tosiaan ollut kaapissa, no, joulusta, mutta eiköhän nuo nykyajan mössöt ole niin lisäaineita pullollaan, että tuskin on miksikään mennyt. Hui hai!