Toista krapulapäivää potiessa hirveässä morkkiksessa on mitä parhain hetki pohtia uutta elämänsuuntaa. Menen kauppaan ostamaan dieettiruokia heti kun saan lompakkoni takaisin sieltä, minne sen kännipäissäni jätin. Itse asiassa menen ostamaan huomisen ruoat jo tänään, löysin jostain jemmasta kolikoita. Korkki menee kiinni toivottavasti pitkäksi aikaa. Kun ei osaa juoda ihmisiksi, niin on parempi olla sitten juomatta. Amatööri mikä amatööri.

Veikkaan, että dieetin masentavin vaihe oli äsken, vaikka itse dieetti alkaakin minulla huomenna. Mittanauhan kanssa pelaaminen oli vielä ihan ok, koska en ole ennen mittaillut itseäni, niin minulla ei ole oikein mihin suhteuttaa niitä lukuja. Ne olisivat voineet olla mitä vain, ja minä olisin ollut tyytyväinen. Vaa'alla käynti oli seuraavaksi masentavin. Mutta vaakahan on näitä mittareita, joita ei välttämättä tarvitse tuijottaa, koska lihaskin painaa (huomaatteko kuinka kieltäydyn uskomasta totuutta??) jne.Valokuvat peilin kautta sen sijaan.... ensin piti ihan asioikseen olla vetämättä mahaa refleksinomaisesti sisään, että sai edes totuudenmukaisen kuvan! Ei se mikään ilo ollut muutenkaan, kun peili on pieni kolmen palan palapeili seinässä, ja minä epäsosiaalinen paska, joten itse saan kuvani ottaa. Että huonot kuvat tuli sekä laadulta että sisällöltään. Voin vain toivoa, ettei minun tarvitse kuvata enää samanlaista näkyä seinästä, ikinä.