... Paitsi tietenkin jos tämä tästä vielä pahenee! Hirveät mieliteot. Haluan kakkua pizzaa sipsejä suklaata hampurilaista pekonipastaa maksalaatikkoa ja kermaviiliä!! Mieliteot ovat kuin raskautuneella naisella. Mitään en tietenkään ole ottanut, vaikka minulla olisi pakastimessa suolaista piirakkaa, kakkua ja muffinia. Minulla on eteisessä suklaakonvehti, jonka joulumarkkinoilta sain. Kaikkea tekee mieli, nälkä on olevinaan vaikka vasta söin.

Tänään oli tarkoitus olla treenipäivä, mutta koska kurkkua aristaa pahaenteisesti, se muuttui lepopäiväksi yllättävän helposti. Toivonpa, etten vielä vietä viimeistä viikkoani sairaana. Eikö minua ole jo koeteltu tarpeeksi? Tuo kurkkukin tasan tarkkaan kipeytyi eilen aamu(päivä)lenkillä, kun viimeiset puoli tuntia meni hytistessä kun hiki ei liikkunutkaan selästä mihinkään vaikka miten oli tekninen aluskerrasto. Missä urheilun terveellisyys? Jumankekka.

En edes aio sanoa mielipidettäni parsa- tai kukkakaalista nyt. Se menee alas ainoastaan pakolla. Maitorahkan kanssa ei ole ongelmia, kun siinä on tarpeeksi lisukkeita, ja jos ei ole tarpeeksi niin ainakin makeuttaa sen jollain. Sillä varmasti alkaa aamu tästä lähtienkin monesti viikossa.

Haaveilen ruispalan viipaleesta, jossa olisi leikkele, tomaatti ja vähän juustoa ja oreganoa, mikron kautta minun eteeni tulleena.  Haaveilen homejuuston viipaleesta tuc-keksin päällä. Nyt en voi lakata ajattelemasta sitä homejuustoa. Viikon päästä on joulu ja dieetin loppu. Huomenna on punnitus, toiseksi viimeinen.

Viikko sitten punnituksessa vaaka näytti 3 kiloa vähemmän aloituspainoon verrattuna. Se ei ole yhtä hyvä kuin joillain dieetin osallistujilla, eikä tietenkään niin hyvä kuin toivoisin, mutta onhan se nyt tyhjää parempi. Senttejäkin oli joitakin lähtenyt. Peilistä en edelleenkään huomaa eroa, kumma kyllä tuo napa työntyy tuolta edelleenkin naurettavan paljon eteenpäin. Mutta aivan sama. Tällä hetkellä aivan sama. Viikon päästä saa syödä.