Niin minä viime postaukseni jälkeen lähdin lenkille. ja toisenkin kerran. Jopa kolmannen. Toisella kerralla ulkona olikin yllättävän kylmä ja minulla heikonlaisesti päällä, joten minun oli yksinkertaisesti PAKKO juosta välillä. Aloin sitten juoksemaan joka toista pylvään väliä, koska kunto ei riitä yhtäjaksoiseen ravaamiseen kovin pitkälle. Huomasin tyylin olevan minulle enemmän kuin sopiva. Samalla tapaa koikkelehdin kolmannenkin lenkin, ja hienosti meni. Nyt vain sitten pidentämään juoksuvälejä tuosta. Alku on ainakin ollut yllättävän helppoa ja mukavaakin!

No, sitten tuli perjantai, ja kun kerran vapaailta oli, niin tuloksena tällainen 2 päivän krapula. Lenkkeilystä ei tietoakaan, hyvä kun olen päässyt sohvalta ylös vessaan itkemään välillä. Lauantaikin oli siis vapaa, ja se oli loistavan lauantain tuhlausta typerän krapulan takia. Kai minun tässä iässä on pakko luovuttaa ja ymmärtää, että se hauskuus mitä humalassa voikin olla, ei vain ole sen jälkiseuraamusten arvoista.

Ensi viikolla sitten elämä uudestaan ruotuun (väkisinkin, kun alkaa työt) ja tiukkaa hallintaa alusta loppuun. Ei saa antaa minkään levitä, koska sitten leviää muutkin elämän osa-alueet. Voin jollain tasolla levitä 1.10. JOS olen siihen mennessä saanut kaiken tehtyä.

Huomenna on lenkkipäivä.